Säätiö perustettiin sodan jälkeisinä sekavina vuosina, kun mm. suojeluskuntien omaisuutta yritettiin siirtää pois takavarikoinnin alta.
Ohessa katkelma kapteeni Jaakko Kurenmaan päiväämättömästä tutkielmasta, ehkä 1960-70 luvulta:
VAASAN LAKKAUTETUN SUOJELUSKUNNAN OMAISUUDEN VAIHEET 1944 – 1952
1. Perusteita
Suojeluskunnat syntyivät jo ennen itsenäisyyden julistusta. Vapaussodan päätyttyä suojeluskuntajärjestöä uhkasi lopettaminen, joka kuitenkin väistyi kun suojeluskunta-asetus v. 1919 astui voimaan.
Vuonna 1928 vahvistetulla lailla sekä sitä täydentävällä asetuksella suojeluskuntajärjestöstä tuli osa valtakunnan puolustusvoimia. Vapaaehtoisen suojeluskuntajärjestön tehtävänä oli isänmaan ja sen laillisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen.
Organisatorisesti suojeluskuntajärjestö oli tasavallan presidentin alainen. Suojeluskuntain päälliköllä oli järjestössään sama asema kuin sotaväenpäälliköllä puolustusvoimissa. Hallinnolliset, lainsäädännölliset ja taloudelliset asiat käsiteltiin puolustusministeriössä. Suojeluskunnan esikunnat, koulut ja laitokset olivat järjestetty sotilasorganisaation mukaisesti. Palkattu vakituinen päällystö toimi tasolla suojeluskuntain yliesikunta aluepäällikkö. Suojeluskuntapiirien päälliköiden neuvoa antavina eliminä olivat luottamusmiehistä valitut piiriesikunnat ja piirien vuosikokoukset. Suojeluskunta alueita johtivat paikallispäälliköt apunaan luottamusmiehistä kokoonpantu paikallisesikunta. Yksityisissä suojeluskunnissa koko toiminta perustui luottamusmiesjärjestelmään. Sisäisistä asioista päätettiin vuosikokouksessa.
Yksittäisten suojeluskuntien jäsenillä oli mahdollisuus päättää monista tärkeistä asioista mm. niiden varojen käytöstä, jotka järjestö sai keräysten avulla tai lahjoituksina.
Valtio antoi varoja suojeluskuntajärjestölle. Ne olivat alussa n. 8% puolustusmenoista ja vuosina 1932-38 n. 10%.
Suojeluskuntajärjestelmän lakkauttaminen
Suojeluskuntajärjestön lainsäädännöllinen lakkauttamisprosessi oli nopea (tarkoituksena oli lopettaa itse, mutta ei keritty).
Valvontakomission vaatimus tuli 30.10.1944
Lakiesitys lakkauttamisesta tuotiin Eduskuntaan 3.10.1944
Eduskunta käsitteli asian kahdessa istunnossa 31.10.1944
Laki hyväksyttiin kolmannessa käsittelyssä 3.11.1944,
Lakkauttamisprosessin nopeudesta johtui, että puolustusministeriö ei ehtinyt laatia yksityiskohtaisia suunnitelmia esim. suojeluskuntien omaisuuden kohtalosta. Voimaan jäi päätös, jossa todetaan, että suojeluskuntien omaisuuden vastaisesta käytöstä tullaan myöhemmin hallintotoimin määräämään.
Säätiön peruspääoma koostui Vaasan suomenkielisen suojeluskunnan omaisuudesta. Siitä käytiin aikanaan repivä oikeudenkäynti, joka onneksi päättyi säätiön hyväksi
Vaasan huolto- ja kulttuurisäätiö sai perustamisluvan 31.1.1949 ja säätiörekisteriin se merkittiin 23.3.1949.
Alkuperäisiä sääntöjä ei ole käytettävissä, mutta vuonna 1952 tehdyn sääntömuutoksen jälkeen sen tarkoitus oli ”Säätiön tarkoituksena on sellaisten vaasalaisten, jotka ovat sodan johdosta tai sen seurauksena menettäneet terveytensä, huoltajansa tai työpaikkansa, ja heidän perheittensä ja jälkeläisten avustaminen;
-vaasalaisen suomenkielisen nuorison ruumiillisen kunnon ja siveellisen hengen kasvattaminen ja tukeminen sekä
-suomenkielisen kulttuurityön tukeminen Vaasassa etupäässä nuoremman polven keskuudessa”.
Säännöt uudistettiin vuonna 2011 ja nykyisin säätiön tarkoituksena on isänmaallisuuden ja maanpuolustushengen sekä suomenkielisen kulttuurin kaikinpuolinen kehittäminen ja tukeminen Vaasan seudulla.
Toimintansa aikana säätiö on noudattanut sääntöjään ja myöntänyt avustuksia eri maanpuolustusjärjestöille, Kilta-talolle ja Kuula-opistolle. Säätiön omaisuus koostuu tänä päivänä pörssiosakkeista.